Osallistava ote tekee pakottavasta muutosjohtamisesta tarpeetonta

Geotalous yhtenä uutena muutosvoimana 

Siinä missä aiemmin esimerkiksi tekoäly, digiloikka ja ESG-teemat ovat haastaneet yritysten kyvykkyystarpeita, nyt geotalous muuttaa osaltaan koko strategisen ajattelun perustaa. Yritysten asemointi, riippuvuudet, riskit ja kasvumahdollisuudet on ajateltava uudella tavalla.

Tämä ei ole ilmiö, jota voidaan ulkoistaa tai ratkaista palkkaamalla yksittäisiä geopoliittisia asiantuntijoita. Strateginen ajattelutapa on kyettävä johtamaan ja juurruttamaan läpi koko organisaation.

Nykytilanne pakottaa, ja samalla antaa mahdollisuuden yrityksille arvioida uudelleen oma strateginen asemointi sekä sen, millaisia strategisia kyvykkyyksiä se vaatii. Se edellyttää uudentyyppistä osaamista ja ajattelua kaikilla organisaation tasoilla. Erityisesti se edellyttää kykyä ymmärtää, tulkita ja soveltaa strategisia valintoja omassa työssä ja päätöksenteossa.

Yhteinen kieli ja mieli strategialle

Organisaatiot, jotka ottavat ihmiset systemaattisesti mukaan strategisten kyvykkyyksien tunnistamiseen ja tulevaisuuden osaamisen määrittelyyn, kokevat muutoksen luontevampana osana arkea. 

Yhteisessä moniyritystutkimuksessa Strategic Renewal 2025 Hankenin kanssa kävi ilmi, että kun ihmiset osallistuvat yhteisiin työpajoihin, keskusteluihin strategiasta ja oppimisprosesseihin, syntyy yhteinen kieli strategialle. Strategia ei jää abstraktiksi johdon dokumentiksi, vaan kytkeytyy käytännöllisemmin eri funktioihin ja rooleihin ja sitä kautta osaamiseen. Samalla syntyy omistajuus: uudistuminen ei ole jotain, mitä “johdetaan ylhäältä”, vaan jotain, jota useammat ihmiset organisaatiossa vievät itse eteenpäin.

Tällöin muutosjohtamisen logiikka kääntyy päälaelleen. Muutosta ei tarvitse viedä läpi pakottamalla, kontrolloimalla tai perustelemalla loputtomasti. Ihmiset johtavat muutosta itse, koska he ymmärtävät sen tarkoituksen ja kokevat olevansa osa sen rakentamista.

Osallistava ja avoimen strategian mukainen työskentelyote lisää samanaikaisesti useita strategisesti kriittisiä valmiuksia:

• ymmärrystä siitä, mitä strategia tarkoittaa omassa työssä ja päätöksenteossa
• kykyä sopeutua jatkuvasti muuttuviin markkina- ja toimintaympäristöihin
• rohkeutta kokeilla, oppia ja rakentaa uutta ilman täydellistä varmuutta

Osallistaminen ei siis ole pehmeä fasilitoinnin keino, vaan strateginen vipu. Se vauhdittaa muutosta, koska se siirtää painopisteen tiedottamisesta yhteiseen ajatteluun ja tekemiseen. 

Resilienssi on valmiutta uuteen ja muutoskykyä

Strateginen resilienssi on noussut viime vuosina keskeiseksi käsitteeksi. Sitä kuvataan usein kykynä selviytyä kriiseistä ja palautua muutoksista. Resilienssi ei kuitenkaan ole reaktiivista kestävyyttä, vaan proaktiivista tulevaisuusvalmiutta. Parhaimmillaan tulevaisuuden osaamisista tulee osa arjen keskustelua ja syntyy selkeämpi tunne suunnasta ja valmiudesta. Organisaation ajattelun horisontti laajenee nykyhetkestä tulevaan.

Kun ihmiset kokevat omistajuutta omasta oppimisestaan ja näkevät oman roolinsa tulevaisuuden rakentajina, resilienssi lakkaa olemasta abstrakti käsite. Se näkyy arjen teoissa: kykynä katsoa eteenpäin, tehdä valintoja epävarmuudessa ja rakentaa uutta ilman valmiita vastauksia.

Keskeinen johtopäätös on yksinkertainen mutta vaativa: resilienssi ei synny ohjeistuksilla, prosesseilla tai yksittäisillä koulutuksilla. Se syntyy arjen yhteistoiminnasta, oppimisesta ja jatkuvasta strategisesta keskustelusta.

Miltä näyttää strateginen uudistuminen teidän organisaatiossanne? Autamme rakentamaan kyvykkyyksiä, jotka tekevät strategiasta totta – yhdessä. Tutustu lisää täältä.