Strateginen johtaminen geotalouden aikakaudella

Viime vuosien aikana globaali liiketoimintaympäristö on muuttunut rakenteellisesti. Kaupankäynnin rajoitteet, pakotejärjestelmät, teknologian kontrollit ja toimitusketjujen pirstaloituminen eivät ole enää poikkeuksia, vaan pysyviä piirteitä markkinoiden toiminnassa.

Monissa organisaatioissa geoekonomiaa tarkastellaan silti edelleen ensisijaisesti riskien näkökulmasta.

Huomio kohdistuu tyypillisesti altistumisen arviointiin: mitkä markkinat voivat muuttua saavuttamattomiksi? Mitkä toimittajat voivat häiriintyä? Mitkä sääntelyt voivat kiristyä? 

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta osaltaan myös puutteellisia. Muutos ei koske pelkästään riskien määrää, vaan koko kilpailun logiikkaa.

Kilpailun uusi logiikka

Nykyisessä toimintaympäristössä kilpailuetua muovaa yhä enemmän se, miten yritykset asemoituvat globaaleissa taloudellisissa verkostoissa – toimitusketjuissa, teknologisissa ekosysteemeissä, rahoitusverkostoissa ja sääntelyjärjestelmissä. Keskeinen kysymys ei enää ole ainoastaan se, miten haavoittuvuutta voidaan vähentää, vaan miten näissä järjestelmissä voidaan toimia strategisesti.

Toisin sanoen yritysten geoekonomiassa ei ole kyse vain negatiivisten riskien hallinnasta. Kyse on oman aseman muovaamisesta maailmassa, jossa taloudellisista suhteista on tulossa vallankäytön välineitä.

Toisin sanoen yritysten geoekonomiassa ei ole kyse vain negatiivisten riskien hallinnasta. Kyse on oman aseman muovaamisesta maailmassa, jossa taloudellisista suhteista on tulossa vallankäytön välineitä.

Missä muutos jo näkyy

Tämä muutos näkyy jo useilla eri alueilla.

Ajatellaan esimerkiksi teknologiaa. Vientivalvonta, investointien tarkastelu ja teollisuuspolitiikka määrittävät uudelleen, kuka pääsee käsiksi kriittisiin kyvykkyyksiin ja millä ehdoilla. Yrityksille, jotka toimivat kehittyneen valmistuksen, puolijohteiden tai digitaalisen infrastruktuurin parissa, pääsy teknologiaan ei enää määräydy pelkästään markkinadynamiikan perusteella, vaan myös poliittisen yhteensopivuuden ja sääntelyn yhdenmukaisuuden kautta.

Sama koskee toimitusketjuja. Verkostot, jotka aiemmin näyttäytyivät hajautettuina ja tehokkaina, paljastavat nyt piileviä keskittymiä ja pullonkauloja – usein ketjun alkupäässä ja usein yrityksen välittömän näkyvyyden ulkopuolella. Yhä useammat yritykset huomaavat, että resilienssi ei synny pelkästään toimittajien määrästä, vaan siitä, missä kohtaa järjestelmää kontrolli sijaitsee.

Energia ja raaka-aineiden tuotannot kertovat samankaltaista tarinaa. Vihreä siirtymä luo uusia riippuvuuksia samalla kun se vähentää toisia. Pääsy kriittisiin mineraaleihin, jalostuskapasiteettiin ja energiainfrastruktuuriin on muuttumassa strategiseksi kysymykseksi, jota geopoliittiset näkökohdat muovaavat yhä vahvemmin.

Näillä eri alueilla yhteinen nimittäjä on se, että geoekonomiset voimat järjestävät uudelleen ehtoja, joiden puitteissa yritykset kilpailevat.

Strateginen irtikytkentä

Mutta tässä piilee ongelma.

Monissa organisaatioissa nämä kehityskulut jäävät irrallisiksi ydinstrategiasta. Geoekonomiaa käsitellään usein riskienhallinnan, vaatimustenmukaisuuden, tai yhteiskuntasuhteiden piirissä sen sijaan, että se integroitaisiin strategiseen suunnitteluun, investointipäätöksiin ja toimintamalleihin.

Tuloksena on eräänlainen strateginen irtikytkentä.

Riskit saatetaan tunnistaa ja niitä voidaan hillitä. Mutta mahdollisuudet jäävät vähälle huomiolle. Riippuvuuksia ja altistuksia hallitaan reaktiivisesti sen sijaan, että niitä muovattaisiin ennakoivasti. Ja yrityksen asema muuttuvassa toimintaympäristössä kehittyy enemmän oletusarvoisesti kuin suunnitellusti.

Riskit saatetaan tunnistaa ja niitä voidaan hillitä. Mutta mahdollisuudet jäävät vähälle huomiolle.

Riskit saatetaan tunnistaa ja niitä voidaan hillitä. Mutta mahdollisuudet jäävät vähälle huomiolle.

Rakenna resilienssiä uudenlaisella lähestymistavalla

Mitä tarkoittaisi lähestyä tätä toisin?

Ensinnäkin se edellyttää parempaa ymmärrystä yrityksen altistuksista. Ei vain suorien toimittajien tai markkinoiden tasolla, vaan läpi koko niiden taustalla olevien kriittisten virtojen ja järjestelmien – kuten energian ja materiaalien, digitaalisten infrastruktuurien, logistiikkaverkostojen sekä rahoituskanavien. Juuri näihin riippuvuudet usein kytkeytyvät, ja niiden kautta häiriöt leviävät.

Toiseksi se edellyttää siirtymää tunnistamisesta vaikutusmahdollisuuteen. Riippuvuuksien kartoittaminen ei yksin riitä; yritysten on kysyttävä, miten ne voivat vähentää haavoittuvuuksia, lisätä vaihtoehtoisuutta ja vahvistaa neuvotteluasemaansa kriittisissä suhteissa.

Riippuvuuksien kartoittaminen ei yksin riitä; yritysten on kysyttävä, miten ne voivat vähentää haavoittuvuuksia, lisätä vaihtoehtoisuutta ja vahvistaa neuvotteluasemaansa kriittisissä suhteissa.

Kolmanneksi se edellyttää geoekonomian integroimista strategisiin ydinkysymyksiin. Päätöksillä, jotka koskevat markkinoille menoa, kumppanuuksia, hankintaa, teknologian kehittämistä ja pääoman kohdentamista, on yhä useammin geoekonominen ulottuvuus. Näiden päätösten käsitteleminen puhtaasti kaupallisina ei enää riitä.

Lopuksi se edellyttää organisatorisen kyvykkyyden rakentamista. Geoekonominen ymmärrys ei voi sijaita yhdessä yksittäisessä toiminnossa. Sen on juurruttava läpi johtoryhmien ja yhdistettävä strategiaa, taloutta, operaatioita, juridiikkaa, viestintää, HR:ää ja yhteiskuntasuhteita.

Kyse on sen tunnistamisesta, että yritysten toimintaympäristö on muuttunut – ja että strategian on kehityttävä sen mukaisesti.

Pohjoismaisten yritysten kannattaa hyödyntää ainutlaatuista asemaansa

Erityisesti pohjoismaisille yrityksille tämä muutos on hyvin merkityksellinen.

Pohjoismaiset yritykset toimivat erittäin avoimissa talouksissa, usein teknologisen kehityksen eturintamassa, ja ne ovat syvästi kiinnittyneitä globaaleihin taloudellisiin verkostoihin. Tämä on ollut yksi keskeisistä vahvuuksistamme. Samalla se kuitenkin luo altistuksia maailmassa, jossa nämä verkostot ja järjestelmät ovat yhä kiistanalaisempia ja pirstaloituneempia.

Pohjoismaisilla yrityksillä on kuitenkin hyvät edellytykset sopeutua.

Niille ovat usein ominaisia vahva hallinto, pitkäjänteinen strateginen orientaatio ja tiivis vuorovaikutus julkisten instituutioiden kanssa. Nämä ovat etuja maailmassa, jossa kilpailukykyä muovaa yhä enemmän kyky navigoida markkinoiden ja politiikan risteyskohdassa.

Kysymys kuuluu, hyödynnetäänkö näitä kyvykkyyksiä systemaattisesti.

Reagoinnista aseman muovaamiseen

Tähän haasteeseen vastaamiseksi olemme kehittäneet Mastering Geoeconomics -ohjelman yhdessä Economic Security Forumin ja Hanken & SSE Executive Educationin kanssa.

Tavoitteena ei ole tarjota yleisluontoisia geopoliittisia tilannekatsauksia, vaan antaa johtoryhmille jäsennelty tapa yhdistää geoekonomiset kehityskulut omiin strategisiin valintoihinsa.

Tavoitteena ei ole tarjota yleisluontoisia geopoliittisia tilannekatsauksia, vaan antaa johtoryhmille jäsennelty tapa yhdistää geoekonomiset kehityskulut omiin strategisiin valintoihinsa.

Tähän kuuluu yritystason diagnostiikan kehittäminen geoekonomisista altistuksista, kriittisten riippuvuuksien ja strategisten vaikutusvipujen tunnistaminen sekä näiden oivallusten vieminen konkreettisiksi toimiksi eri toimintojen ja päätöksentekoprosessien tasolla.

Yhtä tärkeä on vertaisulottuvuus. Monet yritysten kohtaamista haasteista ovat yhteisiä, mutta niistä ei aina keskustella avoimesti. Eri toimialojen ylimmän johdon kokoaminen yhteen luo tilan, jossa voidaan vertailla lähestymistapoja, testata oletuksia ja oppia erilaisista strategioista.

Lopulta tavoite on yksinkertainen: siirtyä geoekonomiseen muutokseen reagoimisesta oman aseman aktiiviseen muovaamiseen sen keskellä.s

Sillä maailmassa, jota määrittää geopolitiikan paluu, ne, jotka ymmärtävät asemansa ja johtavat sitä aktiivisesti, eivät ole vain sopeutumiskykyisempiä. He ovat myös kilpailukykyisempiä.

Lue lisää Mastering Geoeconomics -ohjelmasta.